Maailma muuttuu. Ylä-Savossakin elämä ja katukuva on muuttunut mm. monikansallisten yritysten vetäessä kylmästi toimintojaan pois. Valtuustoissa tulee miettiä miten pelastamme työpaikat ja paikkakuntien palvelutarjonnan?
Onko siis väliä kuka asioista päättää? Onko sillä merkitystä keitä sinne valtuustoihin tai lautakuntiin sitten viime kädessä valitaan.
Kunnat ja kaupungit vastaavat merkittävissä määrin peruspalveluista, elinympäristömme tilasta, alueellisesta työllisyyskehityksestä ja siitä, miten ja mistä hankinnat tehdään. Moni tehty päätös vaikuttaa myös suoraan siihen, paljonko elämiseen jää rahaa.
Valtuustoissa tehdään siis päätöksiä, joilla vaikutetaan eniten pienituloisten arkeen. Kuntavaalit ovatkin pienituloisille tärkeimmät vaalit, mutta se ei kuitenkaan ole näkynyt äänestysaktiivisuudessa.
Edellisten kuntavaalien äänestysaktiivisuus oli 58,8 prosenttia. Toisin sanoen lähes joka toinen jätti äänensä käyttämättä oman arkensa kannalta merkittävissä vaaleissa. Vertailuna Presidentin vaaleissa 2018 äänestysprosentti oli 69,9%. Mihin siis voin vaikuttaa antamalla oman ääneni?
Hyvin toimeentuleva ei mieti terveyskeskusaikaa varatessaan tai yksityiselle terveysasemalle ajaessaan, mitä se käynti maksaa, mutta pienituloiselle maksulla on iso merkitys. Terveyserot köyhien ja rikkaiden välillä ovatkin kasvaneet kohtuuttomiksi. Palvelumaksuista päätettäessä hinta ei saa muodostua esteeksi hakeutua hoitoon.
Myös lasten harrastusmaksuihin vaikutetaan kunnissa. Liian monella hyvä harrastus jää unelmaksi, koska vanhempien rahat eivät riitä harrastusmaksuihin. Kuntien pitäisi tarjota liikuntapaikat maksuttomasti alle 25-vuotiaiden harrastuskäyttöön. Kysymys onkin siitä, kuinka monelle päättäjälle tällä asialla on merkitystä, jotta tuo päätös saadaan tehtyä.
Kokoomus viime viikolla kolumnissaan korosti palveluiden yksityistämistä ja sitä, ettei ole väliä kuka palvelun tuottaa. Mielestäni sillä on väliä. Esimerkkinä nostaisin esille vanhustenhoidon yksityistämisen. Hoivapalvelun laatu jäi liian usein tuloksenteon ja tehokkuuden jalkoihin, kuten moni meistä varmasti muistaa. Hoitajamitoitukset on saatu onneksi nyt lakiin, mutta kuntien pitää parantaa ostopalvelujen valvontaa ja eikä kunnan tuottamia palveluja pidä enää laajamittaisesti yksityistää. Suomen pitää olla maa, jossa jokaisella on oikeus vanheta arvokkaasti ilman huolta ja jossa hoitajilla on oikeus tehdä työnsä hyvin ja arvojaan vastaavasti.
Jos päättäjät valikoituvat hyväosaisten äänillä valtuustoihin, niin on päivänselvää, että myös päätökset ovat hyvätuloisia suosivia. Kysymys kuuluu, onko pienituloisilla varaa jättää äänestämättä?
Huhtikuussa on taas mahdollisuus vaikuttaa ja äänestää valtuustot täyteen pienituloisten puolustajia. Annetaan äänemme kuulua! Oikeus hyvään elämään kuuluu kaikille. Tule mukaan rakentamaan kanssamme tulevaisuus, johon jokainen voi luottaa ja jossa jokaisen päätöksen vaikutus pienituloisen arkeen on tarkkaan harkittu.